Kesäteatteri kuljettaa yleisöä keskiajan Pariisissa, mutta teemat ovat ajattomia.
MUSIKAALI | Notre Damen kellonsoittaja, Samppalinnan kesäteatteri 15.8. asti. Käsikirjoitus Peter Parnell, laulujen sanat Stephen Schwartz, käännös Mikko Koivusalo. Ohjaus Jukka Nylund. Musiikki Alan Menken, kapellimestari Ville Myllykoski. Näyttämöllä mm. Karlo Haapiainen, Mitra Matouf, Aaro Wichmann, Tuomas Korkia-Aho, Ville Saarenketo. ★★★★
SAMPPALINNAN kesäteatteri on räjäyttänyt pankin. Suurtuotanto Notre Damen kellonsoittaja on noussut hittimusikaaliksi, jonka varsinainen näytöskausi myytiin loppuun jo heinäkuussa. Nyt myös lisäesitykset ovat täynnä, ja esirippu sulkeutuu viimeisen kerran ensi viikonloppuna.
Viime lauantain iltanäytännön päätyttyä yleisö aplodeerasi seisaallaan. Suosionosoituksiin oli helppo yhtyä, sillä ulkoilmateatteriksi Notre Damen kellonsoittaja on harvinaisen komea produktio.
Suomen kesä näytti kauneimmat puolensa, ja koko ensemble kuoroineen ja orkestereineen pani parastaan. Äänisuunnitteluun ja volyymiin jäin tosin kaipaamaan nyansseja, jopa hiljaisuutta.
NOTRE Damen kellotornissa elää kyttyräselkäinen kasvattilapsi Quasimodo (Karlo Haapiainen), jota arkkidiakoni Claude Frollo (Aaro Wichmann) pitää tiukassa komennossa ja eristyneisyydessä.
Quasimodo unelmoi vapaudesta, mutta Frollo pelkää erilaisuuden altistavan kasvattinsa maailman julmuudelle. Tarinaa alkaa kuljettaa mustalaistanssija Esmeralda (Mitra Matouf), johon niin Quasimodo, Frollo kuin sotilaskapteeni Phoebus de Martin (Tuomas Korkia-Aho) ihastuvat.
Rakkautta, ihmisarvoa ja oikeutta hakiessaan päähenkilöt ajautuvat umpikujaan. Tässä sadussa loppu ei ole onnellinen.
Teemat ovat ajattomia.
SAMPPALINNAN kesäteatterin musikaali perustuu sekä Victor Hugon klassikkoromaaniin (1831) että Disneyn animaatioelokuvaan (1996). Niinpä se käsittelee valtaa, kirkon moraalia ja ihmisten ennakkoluuloja Disney-musikaaliksi yllättävän synkällä sävyasteikolla.
Arkkidiakoni Claude Frollo on tekohurskas moralisti, jonka seksuaaliset pakkoajatukset Esmeraldaa kohtaan saavat tapahtumat vyörymään kohtalokkaasti. Roolin moniulotteinen tulkinta on näyttelijä Aaro Wichmannin täydellisesti onnistunut suoritus.
Karlo Haapiainen laulaa Quasimodon inhimillisten tunteiden skaalan hellyttävästi ja täytenä. Mitra Matouf valloittaa sydämiä upeasti tanssien ja laulaen. Pyörivä katsomo kuljettaa yleisöä keskiajan Pariisissa, mutta teemat ovat ajattomia. Keitä ovat todelliset hirviöt?