Ulkoilu kuuluu ihmisarvoiseen vanhuuteen. Asiakkaille olisi kerrottava, että heillä on oikeus ulkoilla.
ULKOILUN terveyshyödyt ovat laaja-alaisia ja tutkimuksissa vahvistettuja, joten vanhuspalveluissa ulkoilun tulisi kuulua lääkkeettömään hoitoon jo lähtökohtaisesti.
Iäkkäät eivät kuitenkaan pääse liikkumaan riittävästi. Tänä vuonna julkaistun selvityksen mukaan kotihoidon asiakkaista vain reilu puolet ulkoilee vähintään kerran viikossa. Huolestuttavaa on, että asiakkaista 35 % ei ollut poistunut arviointia edeltävän viikon aikana ollenkaan asunnostaan.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on korostanut asiakkaiden ulkoilun tärkeyttä osana hyvää hoitoa. Iäkkäiden ihmisten ulkoilu tulisi ymmärtää ihmisarvoisen elämän oikeutena. Vanhuspalveluissa ulkoilun toteuttamiseen olisi suhtauduttava osana hyvää ja laadukasta hoitoa – samoin kuin ravintoon, hygieniaan ja mihin tahansa terveydenhuoltoon.
YMPÄRIVUOROKAUTISESSA palveluasumisessa ulkoilumahdollisuuksia ei hyödynnetä riittävästi. Vuonna 2022 tehdyn arvioinnin mukaan vain neljäsosa ympärivuorokautisen palveluasumisen asukkaista oli poistunut asunnostaan viimeisen kolmen vuorokauden aikana.
Ympärivuorokautisissa yksiköissä asiakkaat ulkoilevat pääosin hoitohenkilökunnan kanssa. Ulkoilu jääkin helposti toteutumatta sellaisten asiakkaiden kohdalla, jotka joko kieltäytyvät ulkoilusta tai joiden katsotaan olevan liian heikkokuntoisia.
Päivittäinen ulkoilumahdollisuus olisi mahdollista toteuttaa riittävällä henkilökunnalla, rakenteella ja asenteella. Asiakkaille olisi myös kerrottava, että heillä on oikeus ulkoiluun. Ulkoilun järjestämisestä aiheutuvat välittömät kustannukset voivat lopulta olla pienemmät, kuin sen puuttumisesta aiheutuvat välilliset kustannukset.
Kotihoidon henkilökunnalla ei ole aikaa.
ULKOILUMAHDOLLISUUKSISSA on huomattavia eroja sekä hyvinvointialueiden että yksiköiden välillä. Ulkoilu toteutuu harvemmin kotihoidossa kuin ympärivuorokautisessa asumisessa.
Kotihoidon henkilökunnalla ei ole aikaa ulkoilla asiakkaiden kanssa. Käyntiajat ovat lyhyitä, ja aika menee välttämättömiin hoitotoimenpiteisiin, kuten hygienian hoitoon, lääkkeiden jakoon ja ruokailuun. Hoidon tavoitteita yhdistetään harvoin ulkoiluun, ja hyvinvointialueilla on voitu linjata, että kotihoidon asiakkaille ei myönnetä palveluaikaa ulkoiluun.
Kotihoidossa ulkoilun mahdollistamiseen tarvittaisiin muita ihmisiä kuin hoitohenkilökuntaa. Voiko jokin toinen ammattiryhmä, esimerkiksi hoiva-avustajat, vastata kotihoidon asiakkaiden ulkoilusta? Myös vapaaehtoistoiminnan koordinointia tulee vahvistaa, ja läheiset tarvitsevat osaamista ulkoilussa avustamiseen. Riittävä tieto ja taidot tuovat rohkeutta lähteä ulos.