OOPPERA | Giuseppe Verdin Don Carlos, Tampereen oopperan ensi-ilta 4.3. Tampere-talon isossa salissa, esityskieli italia. Musiikinjohto Giancarlo Andretta, ohjaus Tuomas Parkkinen. Rooleissa Mika Kares, Marjukka Tepponen, Tigran Hakobyan, Arttu Kataja, Maria Turunen, Emma Kajander, Petri Lindroos, Markus Suihkonen, Risto Piirainen, Taavi Niinimaa, Johannes Pessi, Olli-Tapio Tikkanen, Jussi Järvenpää, Kevin Greenlaw, Jarmo Ojala, Olli Tuovinen, Leo Ikhilor, Selma Kauppinen, Ilona Karppelin, Vincent Kinnunen, Meri Kunttu, Suvi Salmi, Aapo Suominen, Jari Taattola, Juha Ritalahti, Sampsa Heiniö, Janne Salmenkangas, Matias Sekiguchi, George Kerola, Hugo Huotari, Marko Tuupainen, Antti Arela, Romeo Kiekara, Matti Riekki. Tampere Filharmonia, Tampereen Oopperan kuoro, kuorokapellimestari Heikki Liimola. Lavastus Juho Lindström, pukusuunnittelu Tuomas Lampinen, valosuunnittelu Ville Syrjä, videosuunnittelu Toni Haaranen, naamioinnin suunnittelu Johanna Vänttinen. ★★★
Maailmanluokan solistit, kuoro ja orkesteri suoriutuvat hienosti.
TAMPEREEN Oopperan 80-vuotisjuhlavuoden tuotanto on Giuseppe Verdin tummanpuhuva kuningasdraama Don Carlos (1867). Teoksen valintaa ei voi pitää yllätyksellisenä, sillä Don Carlos on kuulunut Tampereen Oopperan ohjelmistoon kolme kertaa aiemminkin.
Yhtä kaikki, oopperamatka Tampereelle maksaa vaivan. Don Carlos on suurellinen voimannäyte, joka vaalii musiikillisesti Tampereen Oopperan korkeatasoisten esitysten perinnettä. Vanhassa vara parempi.
Don Carlos kertoo Espanjan kuningasperheen kolmiodraamasta, joka kietoutuu katolisen kirkon tuomiovaltaan ja inkvisitioon. Espanjan nuori prinssi Don Carlos (Tigran Hakobyan) ja Elisabeth de Valois (Marjukka Tepponen) ovat tavanneet Ranskassa ja rakastuneet. Poliittisista syistä Carlosin isä kuningas Filip II (Mika Kares) on kuitenkin katsonut parhaaksi, että hän menee itse naimisiin Elisabethin kanssa.
NELINÄYTÖKSISEN oopperan juoni haaroo moniaalle, mutta kuninkaan ja kirkon valtataistelu on sen keskeisiä teemoja. Kun Filip pyytää suurinkvisiittorilta (Petri Lindroos) neuvoa Carlosin suhteen, sydämetön inkvisiittori kehottaa tappamaan pojan ja luovuttamaan Rodrigon inkvisition käsiin. Kirkonmies kysyy pokkana, miksi olet kuningas, kun et käytä valtaasi.
Kuningas Filipin ja suurinkvisiittorin duetto vallasta mainitaan usein Verdin parhaaksi. Bassot Mika Kares ja Petri Lindroos jylisevät klassikon vimmaisesti. Illan aikana suuria duettoja tulee oikein urakalla: Elisabeth ja Carlos lirkuttelevat rakkaudesta, kreivi Rodrigo (Arttu Kataja) ja Filip politikoivat keskenään. Rodrigo ja Carlos duetoivat ystävyydestä, ja Rodrigo on valmis uhraamaan jopa henkensä Carlosin puolesta.
Koskettavimpia hetkiä on Mika Kareksen tulkinta yksinäisen Filipin monologista, jossa tämä avautuu heikkouksistaan ja tajuaa, ettei Elisabeth ole koskaan rakastanut häntä. Sen vähäisemmäksi eivät jää Arttu Katajan laulama Rodrigon kuolinkohtaus vankilassa ja prinsessa Ebolin (Maria Turunen) kohtalokas aaria. Loppuhuipennuksen tarjoaa Filipin ja Elisabethin sekä prinsessa Ebolin ja Rodrigon tunteita nostattava kvartetto.
Esiintyjät puristavat itsestään kaiken irti.
VERDIN suurteos sijoittuu Tuomas Parkkisen ohjauksessa yleispätevästi nykyaikaan. Maailmanluokan solistit, kuoro ja orkesteri suoriutuvat voimannäytteestä hienosti, mutta taiteellinen kokonaisuus onnahtaa. Vuoden takaa vertailukohdaksi nousee väkisinkin Mikko Koukin ohjaama Viimeiset kiusaukset, joka oli sielukas ja hallittu, myös visuaalisesti.
Nyt Don Carlosin esiintyjät puristavat itsestään kaiken irti, mutta ohjaaja ei ole saanut henkeä kokonaisilmaisuun ja roolihahmojen välille. Jopa kolmannen näytöksen eeppiset huippukohdat tahtovat latistua henkilöiden kolistellessa näyttämön täyttävässä portaikossa. Halvan oloinen lavastus rimpsuverhoineen ja kalseine valoineen ei muistuta paljonkaan kuninkaallisesta tai kirkollisesta prameudesta.
Seitsemän kuolemansyntiä oli suosittu aihe keskiajan kuvataiteessa. Kuolemansyntejä heijastetaan pitkin esitystä latinankielisinä teksteinä näyttämömiljööseen, mikä näyttää päälleliimatulta. Sikäli Tampereen Oopperassa ollaan tietysti oikeilla jäljillä, ettei Don Carlos tainnut löytää lopullista muotoaan edes itsensä Verdin käsissä.