Tutkija penää avointa keskustelua laadun ja turvallisuuden varmistamiseksi.
HOIVAKODEISSA on useasti tilanteita, joissa asukas ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Tuoreessa väitöstutkimuksessa peräti 92 prosenttia hoivakodin työntekijöistä kertoo jättäneensä hoitotyötä tekemättä kuluvalla viikolla.
Hoitotöitä jää kirjaamatta, hoitajakutsuun vastaamatta ja aktiviteetteja järjestämättä, mikä heikentää kokonaisvaltaista ja asukaslähtöistä hoitoa. Lääketieteellisiä tehtäviä jää toteuttamatta kaikkein harvimmin.
Eurooppalaisissa hoivakodeissa ilmiötä on tutkittu vähän, mutta sairaaloissa toteutumatta jäävän hoitotyön on todettu lisäävän potilaiden infektioita, kaatumisia ja kuolleisuutta. Hoivakodissa vaikutukset kohdistuvat väistämättä asukkaiden hyvinvointiin ja turvallisuuteen, kuten fyysiseen toimintakykyyn, painehaavoihin ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöön.
TOTEUTUMATTA jäävällä hoitotyöllä on laadun ja vaikuttavuuden lisäksi merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Se nostaa hoivaan liittyviä kustannuksia ja heikentää luottamusta palvelujärjestelmään. Vaikutukset ulottuvat myös henkilöstön jaksamiseen, työhyvinvointiin sekä alan pito- ja vetovoimaan. Ilmiöllä on laaja eettinen ulottuvuus.
Hoitohenkilöstö kuvaa töiden priorisoinnin olevan tasapainoilua asukkaiden etujen, työnkulun tehokkuuden ja hoitajien omien intressien välillä. Päätöksiin vaikuttavat myös paine toteuttaa helpoimmin havaittavat toiminnot sekä avoimen keskustelun ja tuen puute.
Väitöstutkimuksen mukaan toteutumatta jäävän hoitotyön tunnistaminen ja siitä avoimesti keskusteleminen on välttämätöntä hoitotyön laadun ja turvallisuuden varmistamiseksi. Hoivakodin johtajan rooli on olennainen. Johtamisen keinoin voidaan vaikuttaa työn organisointiin ja sisältöön, hoitohenkilöstön työnkuviin ja työyhteisön toimintakulttuuriin.
Hoitotyötä jää tekemättä pyykkihuollon takia.
HOITOHENKILÖSTÖ nimeää toteutumatta jäävälle hoitotyölle moninaisia syitä, joista korostuvat hoitotyön ulkopuoliset tehtävät, kuten pyykkihuolto. Väitöstutkimus korostaa tarvetta poistaa hoitajien välillisiä tehtäviä, vahvistaa osaamisen kehittämistä ja edistää työyhteisökulttuuria, joka tukee avoimuutta ja jaettua vastuuta.
Tutkimuksesta käy selville, että toteutumatta jäävää hoitotyötä ei käsitellä työyhteisöissä avoimesti, mutta se ei nosta esiin yhtä olennaisen tärkeää tosiseikkaa. Jokainen hoivakodeissa käynyt tietää, että alalla siedetään myös mätiä omenoita: laiskoja, väsyneitä ja elämään kyllästyneitä hoitajia.
Helsingin Sanomissa kolumnisti (HS 23.5.) nostaa kissan pöydälle ja toteaa, että laatu ei voi olla hyvää, jos hoivatöihin pääsee kuka tahansa. Omaisen mukaan lopputulos riippuu nykyisin täysin siitä, kuka sattuu olemaan työvuorossa. Väitöstutkijan näkökulma on järjestelmätasolla: kuka lopulta vastaa siitä, että hoivakodin asukas ei saa palvelutarpeen arviointiin perustuvaa ja sosiaalihuoltolain perusteella hänelle myönnettyä palvelua?
Terveystieteiden maisteri Pauliina Hackmanin väitöskirja Unfinished nursing care and resident outcomes: A multimethod study in nursing homes (Hoivakodeissa toteutumatta jäävä hoitotyö ja asukastulokset: Monimenetelmätutkimus hoivakodeissa) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 29.5.2026.